perjantai 9. lokakuuta 2015

Aberfeldy 12 Yo (40%)

"We lose our fair share to the angels" Ymmärrän tämän pullon etiketistä löytyvän lauseen niin, että Aberfeldy on ylpeä noista kahdestatoista vuodesta, jotka se antaa viskilleen aikaa kehittyä, (ja enkelten osuudesta mikä samalla menetetään). 

Tästä voisi päätellä, että Aberfeldy ei ole lanseeraamassa muodikkaita NAS-viskejä ihan lähiaikoina, toisin kuin monet kilpailijansa, (jos lukuun ei oteta single cask-erikoispullotetta: Aberfeldy Unravel). Ehkä siihen ei ole tarvetta, koska Aberfeldy on tärkein komponentti yhdysvaltojen myydyimmässä blended-viskissä; Dewars:issa. Päätehtävä onkin mahdollisesti täyttää tuottoisan blendin tarpeet ja lippulaivaksi riittää klassinen 12-vuotias versio.

Dewars-blendiä onkin tullut maisteltua mutta aberfeldy 12 yo on jäänyt jostain syystä kokeilematta. Tämä on niitä omituisia viskejä, joita jostain kumman syystä jättää paitsioon vain sen takia, että ne ovat olevinaan muka liian tunnettuja tai tavallisia.

Tuoksu: Yllättävän tuhti alku, toffeeta,  kinuskiomenaa, suklaakonvehteja. Taustalla aavistus jotain raikasta, eucalyptusta tai minttua. Maltaisuus tuntuu kuitenkin tuoksussa yhdistävänä tekijänä.

Maku: Klassisen ylämaan viskin makumaailma. Pehmeää maltaisuutta, keltaisia hedelmiä. Erittäin kevyttä turpeisuutta. Paistettua omenaa ja vaniljaa.

Mielestäni hieno viski, josta maistaa kyllä sille uhratun ajan. Ei toki erotu millään erikoisuudellaan, mutta on silti laadukas, klassinen mallasviski.

Päivän Biisinä The Lazys - Shake It Like You Mean It






tiistai 6. lokakuuta 2015

Metsästysreissu 2015

Tämän vuoden metsästysreissusta pohjoiseen tuli aika lyhyt pyrähdys. Hirvijahdin jätin kokonaan väliin ja keskityin kanalintujen metsästykseen.

Viime syksynä samaan aikaan tuli taivaan täydeltä lunta, tänä vuonna olikin sitten melkein hellettä, tai ei nyt ihan sentään, mutta silti yli kymmenen asteen lukemat syyskuun lopussa tuntuivat siltä. Vuodet eivät tosiaankaan ole veljiä..
Lämmin keli piti huolen myös siitä, että ystävämme hirvikärpäset viihdyttivät iloista joukkoamme koko reissun ajan runsaslukuisesti.
Lintuja oli heikonlaisesti tänäkin vuonna, mikä oli odotettavissa. Teeriä oli suorastaan vähän, metsoja ja pyitä mielestäni hieman enemmän.
Eräksi en saanut kuin yhden komean ukkoteeren. Tämä ei johtunut oikeastaan lintujen vähyydestä vaan siitä, että en ole mikään varsinainen "poliisiopisto-elokuvan Tackleberry", joka hinkkaisi illat pitkät asettaan puhtaaksi. Jonkinlaista huoltoa ase olisi silti kaivannut, koska muutamassa tilanteessa pyssystä kuului vain naks ja linnut saivat jatkaa lentoaan rauhassa.. Täytyy ilmeisesti panostaa asiaan enemmän.
Muuten olikin sitten mukavaa! Kaverina reissussa olivat taas velipojat, isäukon toimiessa vierailevana tähtenä. Tänäkin vuonna ruokahuollon ehdoton kulmakivi oli isoveljen saaliit. Tämä erähullu oli viettänyt jo muutaman päivän inarissa ja toi mukanaan sieltä riekkoja. Ensimmäisenä iltana valmistettiin nuotiolla riekkoa sherrykermakastikkeella, toisena iltana oli vuorossa eksoottisempi riekkoa teriyaki-kastikkeella. Hurjasta nimestään huolimatta teriyaki-kastike ei peitä riekon upeaa ominaismakua, minkä epäilevä isovelikin lopulta myönsi..
Siihen vielä saunomiset ja henkevät höpöttelyt nuotion ääressä, niin mikäpä ollessa!
Virvokkeiden osalta mentiin aika karulla linjalla, päävastuun otti Teachers-blendi ja sikareina toimi lähinnä hyvän hinta/laatusuhteen omaavia nicaragualaisia pöllejä. Olen huomannut, että nuotion äärellä yksinkertainen on kaunista. No, tilkka Laphroaigin kymppiä tuli ehkä myös siemailtua..

Päivän Biisinä David Gilmour-Today