sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Glenmorangie Original & Viskien Maailma

Joulu se taas tuli ja meni. Sen verran kiltisti olin ilmeisesti kuluneena vuonna ollut, että pukki toi minulle muun muassa skotlannin toiseksi myydyimmän mallasviskin, Glenmorangie Originalin sekä Jarkko Nikkasen uutuuskirjan Viskien Maailma.
Ajattelin kirjoitella näistä pienet "siluetit". Kirjasta en tee varsinaista arvostelua, koska en ole ehtinyt lukea sitä kokonaan läpi. Teen siitä ainoastaan pienen esittelyn, mistä voi saada kuvan siitä mitä kirja pitää sisällään.

Mutta ensin viskiin. Glenmorangie Original (40%) on tuttu viski. Mutta niin tuttu, ettei sitä ei ole pitkään aikaan viitsinyt maistella. Onkin hyvä palautella mieleen miltä tämä, niin sanottu perusviski maistuu.
Tuoksu on aluksi aika sulkeutunut ja viski kaipaa selkeästi aikaa lasissa avautuakseen. Ensimmäisenä tulee esiin omenaiset aromit, maltaisuuden tuntuessa taustalla. Vanilja tuntuu myös, mutta sitä joutuu hiukan "hakemaan".
Maussa vanilja työntyy eturiviin, keitetyn omenan seuratessa perässä. Suutuntuma on terävähkö mutta silti tasapainoinen. Jälkimaku on lyhyt ja aavistuksen pippurinen.

Glenmorangie Original on aika lailla sellainen kuin muistelin. En tiedä toisaalta kultaako aika muistot, vai oliko tämä viimeksi maistaessa aavistuksen täyteläisempi.. Originaliin käytetään vähintään 10-vuotiaita mallasviskejä, jotka on kypsytetty bourbon-tynnyreissä. Tämä kuulostaa kovin luksukselta kun nykyisin ikämerkitsemättömiä viskejä kovasti arvostellaan. Tästä viskistä tulee mieleen tietynlainen nuoruuden raakuus, vaikka mittarissa on yli kymmenen vuotta. Samalla taas jotkut nuoremmat viskit voivat maistua huomattavasti kypsemmiltä, mikä pistää miettimään mitkä asiat oikeastaan vaikuttavat viskin makuun? Näitä asioita voi ehkä selvitä seuraavana esiteltävästä kirjasta.

Jarkko Nikkasen Viskien Maailma, on käsittääkseni ensimmäinen täysin suomalaisvoimin tehty viskikirja, korjatkaa jos olen väärässä?
Kirjassa käydään aluksi läpi viskin makuun vaikuttavia tekijöitä ja varsinkin tynnyriosiossa on paljon mielenkiintoista asiaa. Viskiin liittyvät makukuvaukset käydään läpi kattavasti ja selkeästi, jonka jälkeen seuraa kappaleet tastingin pitämisestä sekä viskin maisteluun liittyvistä asioista. Mukava yllätys on alkon viskihistoriikki, mikä on varsinainen kulttuuriteko.
Kirja jatkuu esittelyillä suomalaisista viskitislaamoista ja niihin liittyvistä henkilöistä. Ilahduttavaa on, että suomalaiset tekijät esitellään ensimmäisenä. Tämä kertoo viskikulttuurin kehittymisestä suomessa. Tämän jälkeen seuraa perinteiset tislaamoesittelyt, joskin ei niin totutussa järjestyksessä. Läpi käydään ensin pohjoismaat, muu eurooppa, skotlanti, yhdysvallat/kanada ja lopuksi aasia. Ehdoton plussa näissä on tislaamojen päähenkilöiden esittelyt ja haastattelut.
Jarkko Nikkasella on kokemusta asiantuntijana ulkomaisten viskiteosten suomentamisessa ja se mielestäni näkyy positiivisesti kirjan viskivalinnoissa sekä niiden makukuvauksissa. Pahimmat kliseet vältetään ja läpi käydään mielenkiintoinen kattaus maailman viskeistä. Mikä parasta, viskeistä uskalletaan sanoa jokin mielipide. Ärsyttävintä monissa viskikirjoissa on se, että viskeistä heitetään vain jokin ympäripyöreä kuvaus. Pahimmillaan jokin maalauksellinen runo, mistä ei saa kuvaa millainen viski voisi oikeasti olla. ( Jos pahasti sanon, niin esimerkiksi alkon kuvaukset ovat juuri tällaisia..)
Miinuksena löydän kirjasta hakemiston puutteen. Viskikirjojen yksi tärkeimpiä ominaisuuksia mielestäni on se, että voit hetkessä löytää kuvauksen haluamastasi viskistä aakkosellisesta hakemistosta. Ei nyt niin vaarallinen puute ole, mutta puute kuitenkin. Lisäksi kaipasin ehkä osiota viskibloggaamisesta sekä viskiseuratoiminnasta. Minulla on kuitenkin aavistus, että nämä aiheet on vielä jätetty tietoisesti seuraavaan kirjaan..
Plussaa sitten riittääkin paljon. Kaiken kaikkiaan siisti selkeä teos, missä riittää paljon uutta asiaa kuten esimerkiksi kemistin mielenkiintoiset, maanpintaan tiputtavat selostukset, siitä mistä viskissä on oikeasti kysymys.. Vielä kun ehtisi lukea tämän kokonaan..

Tällä päivämäärällä vuonna 1976 kuoli legendaarinen bluesmies Freddie King, joten eiköhän siitä päivän biisi.

Päivän Biisinä Freddie King - Tore Down







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti