lauantai 1. marraskuuta 2014

Armagnac Chateau De Millet 5 Ans & Camacho Corojo Robusto

Tällä kertaa maistelussa sitä toista ranskan suuruutta konjakin lisäksi, eli armanjakkia. Kaverina sille tuhti nicaragualainen sikari.

Armanjakit ovat jääneet itselleni aika lailla arvoitukseksi. Jossain takaraivossa armanjakki on kuitenkin ollut ja ehkä harvinaisuutensa vuoksi sitä on ympäröinyt jonkinlainen "boheemiuden" kehä.
Raakaa faktaa on, että armanjakki tulee ranskasta armagnacin alueelta. Armanjakki tislataan vain kerran, toisin kuin sukulaisensa konjakki, jolloin siitä tulee noin 50-60 % tislettä. Konjakin tapaan se tämän jälkeen laimennetaan yleensä 40% vahvuiseksi ja kypsytetään tammitynnyreissä.

Olen aiemmin maistellut vain kerran jotain halpisarmanjakkia ja se oli karmeaa. Päätinkin hommata pullon jotain parempaa tavaraa ja selvittää mistä oikeastaan on kyse.
Päädyin lopulta Chateau De Milletin 5-vuotiaaseen pullotteeseen. Kyseessä on tuottajansa nuorin perusversio.
Chateau De Milletin tuoksu on makea, pähkinäinen ja hedelmäinen. Siitä löytyy odotettua epäpuhtautta brandyjen tapaan, mutta epäpuhtaus tuntuu hyvällä tavalla verrattuna niihin.
Maku on alkuun makeahko, toffeeta, pähkinäisyyttä ja jälkimaussa vivahtaa vaniljaa. Jotenkin likaisempi ja robustimpi suutuntuma kuin konjakeissa, mutta silti tyylikäs. Suutuntuma on aika ohuehko, mutta kyseessä on kuitenkin aika nuori tisle.

Camacho Corojo on saavuttanut monina vuosina hyviä sijoituksia cigar aficionado-lehden vuosilistauksissa. Sikaria tunnustellessa siinä tuntuu paljon pehmeitä kohtia mikä on huono merkki. Veto on onneksi kuitenkin hyvä ja palaminen tasaista. Vahva mutta täyteläinen alku. Maussa tuntuu suklaata, pähkinäisyyttä ja edetessä melkeinpä nougaata. Paahteinen kahvi tuntuu myös taustalla. Kokonaismausta jää kuitenkin puuttumaan se täyteläisyys mikä kruunaisi sikarin.
Näiden yhdistäminen yllättää. Odotin aika hyvää yhteistyötä, mutta tuntuu kuin armanjakki hiukan säikähtäisi tämän sikarin voimaa. Sen parhaat puolet valitettavasti melkein häviävät, jättäen lähinnä alkoholin maun jäljelle.
Ainoa aromi mikä näitä yhdistää on jonkinlainen pähkinäinen kahvin sävy. Homma kaatuu lähinnä siihen, että sikarin vahvuus tappaa juoman suutuntuman. Mielenkiintoinen kokeilu kuitenkin, armanjakeissa on potentiaalia.

Päivän Biisinä Jerry Jeff Walker - Mr.Bojangles



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti