torstai 31. heinäkuuta 2014

Auchentoshan 12 yo & Hoyo De Monterey LCDH Epicure De Luxe

Auchentoshanilta on tullut maisteltua jos jonkinlaista versiota, mutta jostain syystä tämä perus 12-vuotias on jäänyt väliin. Alkoon on ilmestynyt kätevä 0,2 litran puteli tätä tuotosta, joten riski koemaisteluun ei ole liian suuri.
Kaverina tälle on kuuban sikarimyyntiketju La Casa Del Habanolle varta vasten suunnattu Hoyo De Monterey Epicure De Luxe.

Auchentoshanin (40%) tuoksu on kevyehkö mutta täyteläinen. Siinä tuntuu toffeeta, appelsiinia ja hunajaa. Alkoholi puskee hiukan esiin taustalla.
Suutuntuma on myös kevyt mutta silti öljymäisen notkea. Maussa tuntuu vaniljaa, appelsiinia ja kypsää omenaa. Loppumaku on kuiva ja lyhyt.
Niin sanottu "perusviskin" makumaailma, tyyliin Glenfiddich 12 yo ja Glenlivet 12 yo, mutta enpä muuta odottanutkaan tältä.

HDM Epicure De Luxen veto on hyvä mutta palaminen on alkuun hieman epätasaista. Maku on paahteisen pähkinäinen ja aavistuksen pippurinen. Hetken päästä mukaan tulee maitosuklaan aromeja ja kahvia. Tämä sikari on vahvempi kuin hoyot yleensä, mutta silti täyteläinen.

Yhteistyö näillä kahdella ei toimi. Vahvempi sikari jyrää hennomman viskin ja viskistä korostuu lähinnä alkoholin maku. Jotain vaniljan sävyjä yhteismausta löytyy mutta sekin hyvin hennosti. No, aina ei voi onnistua.

Päivän Biisinä Robert Plant & Alison Krauss - Rich Woman







sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

The Glenlivet Master Distiller´s Reserve & H.Upmann Magnum 48 EL 2009

Maistelussa tislaajamestarin reserviä Glenlivetiltä sekä kuubalaista rajoitettua erää H.Upmannilta vuodelta 2009.

Glenlivet Master Distiller´s Reserve on väriltään syvän kultainen. Tuoksusta löytyy uuniomenaa, toffeeta ja vaniljaa. Tuoksu on kuitenkin hieman sulkeutunut. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mausta löytyy banaania, vaniljaa, kaurakeksiä ja pientä pippurisuutta. Jotenkin vaisu esitys kaiken kaikkiaan.

Glenlivetin perusversio 12 yo, on sellainen viski, että siitä tietää mitä odottaa ja mitä ei. Tältä taas odotin jotakin enemmän. En itse asiassa oikein ymmärrä koko tämän pullotteen funktiota, muuta kuin tietysti bisnesmielessä; saadaan ikämerkitsemätöntä viskiä markkinoille raflaavalla tarinalla.

H.Uppman Magnum 48 EL 2009 on hieman rujon näköisesti kääritty. Heti sytyttäessä sikari alkaa palaa epätasaisesti ja alkumaku on aika karkea. Hetken päästä maku hieman tasoittuu ja esiin tulee vahvan kahvin ja nahan aromeja. Yllättävän pippurinen ja vahva kuubalainen, sokkona maistellessa veikkaisin tätä varmasti nicaragualaiseksi. En oikein pidä tästä, täyteläisyys puuttuu.

No niin, molemmat olivat pieniä pettymyksiä, saas nähdä miten näille käy yhdessä..
Tämä on onneksi näitä positiivisia yllätyksiä. Sikarin karkeus pyöristyy viskillä ja siihen tulee paahdetun pähkinän ja mantelin aromeita. Sikari saa taas viskin vaniljaisuuden ja makeuden tulemaan mukavasti esiin. Oikein maistuva yhdistelmä.

Päivän Biisinä Blodwyn Pig - Sing Me A Song That I Know









torstai 17. heinäkuuta 2014

Chimay Dorée Goud

Chimay on vanha tuttu belgi-olutjyrä. Tätä kyseistä Dorée Goud-versiota (4,8%) ei kuitenkaan ole ennen minun eteeni osunut, joten innolla kokeilemaan mistä on kysymys. Valmistuksessa on käytetty ohran lisäksi vehnää.

Väri: Samean kultainen, simamainen.

Tuoksu: Täysin erillainen kuin muissa Chimayssa mitä olen maistanut. Monivivahteisen hedelmäinen tuoksu; banaania ja persikkaa. Tulee mieleen jenkki-ipan tuoksu, mutta hienostuneempana.

Maku: Hiilihappoja on Chimaylle tyypillisesti vähän. Maku tuntuu alkuun hiukan ohuelta tuoksuun verrattuna. Hedelmät jäävät hieman piilottelemaan, mutta tulevat esiin enemmän makustellessa. Hedelmäisyyttä tukee mukavasti kevyt karamellimaisuus. Humalointi tuntuu loppumaussa hyvällä tavalla saippuaisena. Tässä tuli kyllä tehtyä pieni moka ja juotua tämä aavistuksen liian lämpimänä. Luulen että tämä olut avautuisi paremmin todella kylmänä.

Enpä olisi uskonut, että kun ostan Chimayta, ostan loistavan kesäoluen. Tässä sellainen silti on, kunhan muistaa jäähdyttää sen kunnolla.

Lopuksi ikävä uutinen musiikkimaailmasta. Pitkän linjan kitarasankari ja armoitettu bluesmies Johnny Winter on kuollut eilen Zurichissa 70-vuotiaana. R.I.P Johnny. Tähän liittyen luonnollisesti:

Päivän Biisinä Johnny Winter - Still Alive And Well





sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Bowmore Black Rock

Laivalta tarttui mukaan Bowmoren uutuuspullote Black Rock (40%). Pakkauksen mukaan viski on uinunut enimmäkseen sherrytynnyreissä ja viimeistelty bourbontynnyreissä. Kyseessä on ajan hengen mukaisesti NAS-viski (no age statement), eli ei ikämerkintää.

Väri: Erittäin tumma meripihka. Pullon kyljessä lukee, että tuotetta on värjätty sokerikulöörillä, joten eipä tuosta väristä voi mitään sitten päätellä..

Tuoksu: Makea sherry, appelsiini, hunaja, taustalla aavistus turvetta/savua. Savu tulee paremmin esiin kauempaa haisteltaessa. Vanilja alkaa tuoksua kun viski saa olla pidempään lasissa. Ei hassumpi tuoksu.

Maku: Alkaa latteasti. Turve tulee ensin ja sitten sherry, mutta paljon miedompana kuin tuoksussa. Savu tuntuu maussa paljon voimakkaampana kuin tuoksussa ja sherry jää sen jalkoihin. Jälkimaussa Bowmorelle tuttua mustaherukan aromia sekä lisäksi jotain kuivattavaa lääkemäisyyttä, olisiko sitä Laphroaigin kuuluisaa hansaplast-laastarin aromia? Kaipaisi lisää runkoa/täyteläisyyttä, mutta sehän vaatisi lisää ikää..

Black Rock on mielestäni parempi esitys kuin Bowmoren Enigma ja huonompi kuin Bowmoren 15-vuotias Darkest. Ei tästä ole vaikkapa Ardbeg Uigeadalin tai Lagavulin Distillers Editionin haastajaksi, mutta hintaansa nähden ihan ok-viski.

Päivän Biisinä Revolting Cocks - Do Ya Think 1´m Sexy







keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

DOW´S Trademark Port & Daniel Marshall Red Series Churchill

Pitkästä aikaa taas portviiniä kehissä. Kaverina sille mielenkiintoinen sikari, Daniel Marshall Red Series Churchill.

DOW´S Trademark portissa on todella tumma ja makea tuoksu: luumua, viikunaa ja boysenmarjaa. Maku on hedelmäinen ja makea. Maussa liikutaan samalla linjalla kuin tuoksussakin; luumua, viikunaa, boysenmarjaa. Tuoksuun verrattuna mausta löytyy enemmän rusinaisuutta/kuivahedelmäisyyttä.Vanilja tuntuu mukavasti taustalla, sekä tuoksussa, että maussa.

Daniel Marshall on tullut tunnetuksi hienojen yksilöllisten humidorien valmistajana. Hänen asiakkaisiinsa kuuluu hollywood-tähtiä, kuten Al Pacino ja Arnold Swarzenegger, samoin kuin presidenttejä, öljysheikkejä ja kuninkaallisia.

Humidorien lisäksi hän myös suunnittelee ja valmistaa omaa sikarisarjaa yhteistyössä Manuel Quesadan (Casa Magna-sikarin kehittäjä) kanssa. Erikoisuutena "bling blingin" ystäville, häneltä löytyy myös 120 euroa maksava lehtikullalla päällystetty sikari, millä Marshallin mukaan voi juhlistaa ikimuistoisia hetkiä..

Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan peruslinjalla.. Sikari palaa ja vetää loistavasti. Maku on klassisen nicaragualainen, vahvaa kahvia ja paahdettua pähkinää. Maussa on myös pientä valkopippurin ärhäkkyyttä. Pidemmälle edetessä alkaa tulla mukaan myös suklaisia elementtejä. Tämä pölli on ihan positiivinen yllätys, tulee mieleen suosikki-"ei kuubalaiseni", Olivan tuotokset.

Kaksi tuhtia näköjään tykkää toisistaan, portin muheva hedelmäisyys asettuu hyvin sikarin paahteiseen maisemaan. Tulos muistuttaa makujen ilotulituksellaan melkeinpä suklaakakkua vadelmilla.

Päivän Biisinä Tommy McClennan - Whiskey Head Woman