perjantai 6. syyskuuta 2013

Laphroaig PX & Oliva Serie V Double Robusto

Luvassa sherryn kesyttämää turvesavua ja Nicaragualaista tupakkaa.

Jatkan tässä näköjään sarjaa viskeistä, joiden ei pitäisi sopia sikarin kera nautittaviksi. Tämänkertainen viski tulee Skotlannista ja tarkemmin Islayn saarelta. Islayn viskit tunnetaan erittäin voimakkaasta savuisuudesta. Tämä saadaan aikaan polttamalla turvetta uunissa, mistä johdettu savu kuivattaa yläpuolella olevat ohramaltaat. Näin tämä tehdään perinteisesti, en tiedä onko muita savustuskeinoja nykyään käytössä.

Ensimmäinen ajatus olisi, että savu tykkää savusta, näin ei kuitenkaan ole. Sikarin savu ja viskin savu ovat täysin erillaisia aromeiltaan. Sikarin savu ei ole vain "savua", vaan siinä yhdistyy monenlaisia makuja, pähkinää, kahvia, nahkaa jne. Viskin savu on taas kuivaa ja voimakasta, "puumaista" savua. Viskin varsinaiset makuaromit tulevat itse tisleestä ja siitä tynnyristä missä se kypsytetään. Nämä kaksi savua ovat siis hyvin erityyppisiä ja näin ollen eivät oikein kättele toisiaan. 

Yleensä savuisten viskien kanssa suositellaan vahvaa sikaria, voimakas viski tarvitsee voimakkaan sikarin sanotaan ja kokemukseni mukaan se usein näin onkin. Joissakin savuisissa viskeissä korkea ikä tai tietty kypsytystapa on hiukan kesyttänyt potkua, saaden siitä ehkä hiukan "sikariystävällisemmän"..

Tähän luottaen kokeilenkin nyt Laphroaig PX single maltia 48 %. Tämä viski on kypsytetty kolmessa erillaisessa puussa; bourbon-, quartercask- ja pedro ximenez-sherrytynnyreissä. Tästä viimeisestä tynnyristä juontaa pullotteen nimi. Sherryviimeistely voi pyöristää savuisen viskin kulmia tuoden siihen hedelmäisyyttä ja pehmeyttä. Näin sikarin ja viskin makumaailmat voivat kohdata paremmin.

Sikari on tällä kertaa Nicaraguasta, Kuubahan ei ole ainoa maa missä tehdään laadukkaita pöllejä. Lempisikarini taitavat kyllä suurimmaksi osaksi löytyä Kuubasta, mutta joitakin muunmaalaisia sikareita löytyy myös suosikeistani. Näistä yksi on Oliva ja etenkin heidän V-sarjansa.

Olivan V-sarjalaiset ovat pärjänneet useana vuonna loistavasti Cigar Aficionado-Lehden vuoden paras sikari-arvosteluissa. Heidän arvostelukriteereistään ollaan kai montaa mieltä, mutta Olivan kohdalla yhdyn kyllä kehuihin.

Ja ei muuta kuin kokeilemaan..

Laphroaig PX:än väri on yllättäen perinteisen kultainen, sherrykypsytys tuo yleensä viskiin tummempia savyjä. Tämä antaa jo viitettä siihen, että sherrytynnyrin vaikutus tuskin on kovin suuri..
Tuoksussa yllättää taas Laphroaigille tavallista pehmeämpi savuisuus. Tuoksussa on makeutta, mutta se tuo enemmän mieleen bourbontynnyrin makeuden kuin sherryn. Sherrytynnyri tuo tuoksuun kuitenkin pientä marjaisuutta. Laphroaigille tyypillinen lääkkeellisyys tai laastarintuoksu, tuntuu selvästi taustalla.
Ensimaussa hyökkää alkoholi, voltteja on 48 %, tämä kaipaa tilkan vettä. Savuisuus tuntuu nyt voimakkaampana kuin tuoksussa. Vesi parantaa heti suutuntumaa ja maku on hieman hedelmäisempi. Jälkimaku on tuhkainen. Sherryn vaikutus on mielestäni aika olematon, ainakin minä kaipaan sitä enemmän kuin tästä löytyy. Bourbontynnyri dominoi tätä mielestäni ja eikä siinä mitään pahaa, tämä on ihan maukas viski, mutta odotin enemmän sherryn vaikutusta. Vesitilkan jälkeen tuoksu paranee, siihen tulee marsipaanimaista makeutta sekä keltaisia kypsiä hedelmiä.
Oliva Serie V palaa ja vetää hienosti. Ensin tulee aikamoinen potku, mutta maku on silti täyteläinen; espressoa ja tummaa suklaata. Loistava sikari.
Nyt käy niin, että sikari tällä kertaa jyrää viskin. Viskin maku muuttuu niin, että se muistuttaa hiukan rommin makua, siis huonon rommin. Viskin savu ei haittaa, mutta viskissä ei ole runkoa millä laittaa hanttiin tälle tuhdille sikarille. Tämä pari ei nyt onnistunut, mutta aina ei voi voittaa.
Tälle sikarille itseasiassa sopisi hyvin jokin tuhti rommi, kuten Eldorado 15 yo tai Matusalem 15 aneo.

Päivän biisinä Captain Beefheart - Her Eyes Are A Blue Million Miles



2 kommenttia:

  1. Hyvää kamaa, ja tervetuloa uusi blogi! Mun hyvin alkuvaiheissa olevat sikarikokeilut ovat jättäneet sellaisia fiiliksiä, että sikari vaatisi viskiltä aika paljon voimaa, koska muutoin se jyrää viskin alleen. Hyvät kokemukset ovat olleet yllättäen Laphroaig CS:n kanssa, kun taas maistamasi PX oli munkin mielestä liian kevyt kumppani. Toinen hyvä muistikuva on Glen Gariochin tynskävahvuinen, jossa sherryn makeus tuki kivasti sikaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toi Glen Garioch CS onkin tuntematon mulle, täytyy alkaa metsästämään! Mulla on pieni pakkomielle viskin ja sikarin yhdistämisestä, kai juuri tehtävän haastavuuden takia. :)

      Poista